Ensimmäinen viikko täällä Saksassa alkaa olla pikkuhiljaa
paketissa ja yleiset tunnelmat ovat erittäin positiiviset. Saapuminen
Magdeburgiin kävi melkein helpommin kuin elokuvissa, matka Salon
linja-autoasemalta asuntolan 3 kerroksen huoneeseeni sujui käytännössä ilman
minkäänlaisia haasteita. Lento oli aikataulussa ja muutaman minuutin etsinnän
jälkeen löysimme toisen samalla koneella lentäneen suomalaisen opiskelijan
kanssa myös oikean bussin Berliinin Tegel-lentokentältä kohti kaupungin keskustaa.
Itse kuitenkin vielä luulin, että meidän tulisi vaihtaa bussi metroon, mutta
ystävällinen saksalaisherrasmies auttoi meitä turistilta näyttäviä (lue kartta
kädessä) ilman pyyntöämme. Pääsimme siis Berliinin Charlotteburgille suoraan
kyseisellä bussilla, eikä näin ylimääräisiä vaihtoja tarvittu. Tämän jälkeen
ostettiin liput kaukojunaan, jonka määränpää oli nykyinen kotikaupunkini
Magdeburg. Puolentoista tunnin matka meni jouhevasti ja kv-koordinaattorin
assistentti oli vastassa juuri sovitussa paikassa. Mukanaan hänellä oli
jonkinsortin työharjoittelua tekevä noin 15-vuotias apupoika. Tämän jälkeen
päräytimme ratikalla campus alueelle, joka teki vaikutuksen heti
ensisilmäyksellä. Kaikki palvelut (yliopisto rakennukset itsessään, kirjasto,
ravintola, paikallinen opiskelija-asuntosäätiö, asuntolat, urheilupalvelut,
kv-opiskelijoiden bile paikka jne.) ovat kaikki noin 300 metrin säteellä.
Matkaa keskustaan on arviolta noin 1,5 km eli matka taittuu jouhevasti myös
kävellen, joskin opiskelijakortilla opiskelijat saavat matkustaa julkisilla
kulkuvälineillä rajatta koko vaihtoajan. Ensimmäisenä iltana tapasimme
Eveliinan kanssa myös ensimmäiset uudet tuttavat kerroksen yhteiskeittössä,
joista saimmekin seuraa ensimmäisille päiville. Ensimmäisten päivien ohjelma
toisti käytännössä toisiaan. Klo 10-12 välillä tuli hoidettua pakollisia
toimistoasioita (lukukausimaksun maksaminen, kv-koordinaattorin tapaaminen ja
opiskelijakortin tilaaminen, asuntoasioiden hoitaminen, yliopiston tunnusten
aktivoiminen jne.) ja iltaisin tutustuttiin lähinnä paikalliseen olut
kulttuuriin erilaisilla kokoonpanoilla. Suurin osa toimistoasioista tuli siis
hoidettua jo ensimmäisen viikon aikana, ensi viikolle jäi lähinnä kursseille
ilmoittautuminen, kaupungin asukkaaksi rekisteröityminen sekä kännykkäliittymän
hankkiminen.
Asiat ovat sujuneet oikeasti huomattavasti jouhevammin mitä
osasin ikinä edes uskaltaa toivoa. Täytyy toivoa että onni ei käänny
lähitulevaisuudessakaan. Asunto on hintalaatusuhteeltaan mielestäni oikein
laadukas. Asunto on melko askeettinen mutta perusilmeeltään siisti ja ennen
kaikkea keskellä kaikkea. Tässä asuu oikein mukavasti seuraavat kuusi
kuukautta. Torstaina ohjelmassa oli jo ensimmäiset järjestetyt ohjelmat,
päivällä luennoitiin saksalaisesta kulttuurista. Luennon tarkoitus oli
sopeuttaa meitä uusia opiskelijoita paikalliseen kulttuuriin, jotta
mahdollisissa ongelmatilanteissa osaisimme tulkita täkäläisiä ihmisiä paremmin.
Luento oli erittäin mielenkiintoinen, joskin arvattavasti Suomen ja Saksan
kulttuurit eroavat vain melko vähän toisistaan, joten sikäli mitään merkittävää
uutta tietoa ei ainakaan minulle tullut. Mutta luento oli varmasti erittäin
hyödyllinen esim. Euroopan ulkopuolelta tulleille opiskelijoille. Saksalaiset
ovat luennon mukaan asianorientoituneita, aikataulussa pysyviä sekä vahvan työ-
ja vapaa-ajan roolin omaavia henkilöitä. Torstai-iltana oli myös ensimmäiset bileet,
joissa todellakin oli melko kansainvälinen tunnelma. Porukkaa oli ainakin
Italiasta, Espaniasta, Columpiasta, Kroatiasta, Taiwanista, Ghanasta, Puolasta,
Syyriasta, Venäjältä, Bulgariasta, Unkarista, Japanista, Intiasta ja varmaan
vaikka mistä muualta. Itselläni oli ainakin juhlissa niin kivaa, että oli pakko
jatkaa juhlimista vielä jatkoille, jotka pistimme pystyyn naapurini asunnolla.
Mahtavaa oppia kaikkea uutta uusista maista ja kulttuureista ja päästä puhumaan
Englantia!!! Perjantaina kävimme porukka istumassa pubissa.
Saksan kielen intensiivikurssi alkaa maanantaina, joka on
toisaalta ihan paikallaan. Vaikka kv-opiskelijat hengailevatkin pääasiassa
keskenään englantia puhuen, ei pienimuotoisilta kielimuureilta ole todellakaan
vältytty. Lähikaupan kassalla oleminen on kerta toisensa jälkeen suurempi
seikkailu. Kassalla kysellään milloin kanta-asiakaskortin tai tasaluvusta
ylimenneiden senttien perään (tai näin olen ainakin ymmärtänyt). Vastaukseni
ovat yleensä olleet melko lyhyitä. Olen siis kuluneen viikon aikana oppinut
lähinnä kuuntelemaan Saksaa sujuvasti (kukaanhan ei puhunut siitä, että siitä
mitään ymmärtäisin). Mutta ensi viikolla on siistiä päästä opiskelemaan taas
sitäkin kieltä, kyllä paikallisen kielen hanskaaminen edes perus tasolla on
erittäin tärkeää, mikäli haluaa kotiutua ja viihtyä missään maassa tai
kaupungissa. Toivoa kielen oppimisesta antaa tosin monet sellaiset vaihtarit,
jotka ovat olleet täällä jo yhden lukukauden (puoli vuotta), ja joiden olen
kuullut jo puhuneen ainakin jollakin tasolla melko sujuvaa Saksaa. Mikään ei
siis ole mahdotonta!!!
 |
| Berliinin Charlotteburgilla odottelemassa junaa Magdeburgiin |
 |
| Yliopiston kirjasto (matkaa asunnoltani noin 50m ja varmaan 20 kertaa suurempi kuin LUTin kirjasto) |
 |
| Ensimmäiset kaverukset, Marko (crotiasta) ja Claus (taiwanista) |
 |
| Lähikauppa on auki 24/7 poislukien sunnuntain (matkaa noin 400 metriä) |
 |
| Yliopiston ruokala (hinnat alhaiset ja mukavaa ruokaa herkutteluun, mutta ei kyllä joka päivä voi vetää ranskaisia, makkaraa tai pihviä eli pitää varmaan siirtyä välillä syömää iha salaattia. En voi ymmärtää, onko Suomi ainut joka ymmärtää terveellisen kouluruuan päälle!!) |
 |
| Huoneessa on oma vessa ja suihku, jotka olivat siistissä kunnossa. |
 |
| Pakollinen poseerauskuva |
Kirjoittelen ensi viikolla taas lisää ja anteeksi etukäteen
kaikille ihmisille tästä kirjoituksesta. Tuli kirjoitettua aika nopealla
vauhdilla, koska ohjelmaa pukkaa tälläkin päivälle. Tarkoitus olisi lähteä
kiertämään vähä kaupunkia konkareiden (puoli vuotta täällä jo olleiden) opastuksella.
Koti-ikävä ei ole päässyt vielä ainakaan yllättämään, vaikka Skype puhelut
Suomeen piristävätkin aina mukavasti päivää!! Salattuja elämiä mulla on kyllä
jo kova ikävä, mitähän Pihlajakadulla onkaan mahtanut jo sattua!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti