Vieraita Suomesta ja Itävallasta

Pyydän ensimmäisenä anteeksi, että tämä blogin ylläpitäminen on osoittautunut näin haasteelliseksi. Minulla oli alkujaan kova uho päällä, että päivitän tätä hyvinkin aktiivisesti ja vaikka päivät eivät oppitunneista täyty, on minulla mukamas ollut niin kiire (lue olen siis ollut laiska), että en ole tätäkään ehtinyt tekemään. Mutta lupaan korjata tapani tulevaisuudessa. Sitten viime kirjoituksen on taas ehtinyt tapahtumaan yhtä sun toista.

Olli ja Marko olivat ensihetkestä asti samalla aallonpituudella, liekkö mitään tekemistä sillä, että molemmat ovat koripallo miehiä.

Ensimmäisenä iltana illallistettiin mahtavassa pihviravintolassa

Berliinistä ei voi lähteä pois ennen kuin on yhdet Currywurstit syöty

Perhepotretti (poislukien sisko, terveiset vaan Outille sinne Suomeen<3!!)

Tämä kuva olkoon omistettu perheelleni, tiedätte kyllä mitä meinaan;) hahaha

Madame Tussaud- vahakabinetti)

Dumblingsien tekoa

Aloitetaan vaikkapa siitä, että vanhempani, veljeni ja Ashish vierailivat täällä Magdeburgissa sekä Berliinissä. Vanhempani ja veljeni Olli saapuivat Magdeburgiin aikaisin aamulla 4.4. Vietimme viikonlopun ja maanantain täällä Magdeburgissa, jonka jälkeen suuntasimme tiistaina Berliiniin. Magdeburgissa aika kului lähinnä kuulumisia vaihdellen, sillä itse kaupungissahan ei juuri ole mitään merkittävää nähtävää. Olli bongasi onneksi sattumalta mainoksen paikallisesta jalkapallo ottelusta noin tunti ennen pelin alkua, jonne kiirehdimmekin nopeasti taksilla. FC Magdeburg pelaa kolmanneksi korkeinta liigatasoa, joten pelejä käydään niin kutsutulla Keski-Saksan alueella (3. liigataso ei ole enää valtakunnallinen). Vaikka peli oli ”vasta” kolmanneksi korkeinta liigatasoa, oli peli iso urheilutapahtuma isolla iillä. Paikallinen stadion vetää ihmisiä noin 25 000 (huomioi, kuinka monta tämän kokoista stadionia onkaan Suomessa), fanikulttuuri oli täysin toiselta planeetalta kuin Suomessa, järjestelyt toimivat moitteettomasti ja peli oli kaikilla mittareilla korkeatasoista. Magdeburg kun vielä voitti pelin 4-3, niin mikäs peliä oli katsoessa melkein 20 asteisessa kevät säässä. Lisäksi viikonlopulle osui IKUSin järjestämä Espanjalainen ilta, jonne suuntasimme veljeni kanssa. Olli tuli hyvin juttuun uusien ystävieni kanssa. Nyt on kiva jutellakin enemmän kavereistani täällä Saksassa, kun ainakin yksi perheenjäsen osaa yhdistää kasvot ja nimen toisiinsa. Viikonloppu sisälsi myös keskimäärin oikein onnistuneita ravintola valintoja, joskin raskas Keski-Eurooppalainen ruoka taisi tehdä perheeseeni suuremman vaikutuksen kuin minuun, sillä itse päinvastoin kaipaan jo kevyempää ruokavaliota. Viikonloppu oli kaikkinensa onnistunut ja ennen kaikkea nautin siitä, että sain viettää aikaa perheeni kanssa ja toisaalta siitä, että sain puhua Suomea pitkästä aikaa enemmän. Maanantaina katsastimme vielä yliopiston kirjaston, kauppatieteiden rakennuksen ja testasimme yliopiston ruokalan. Tiistaina matkamme jatkui Berliiniin. 

Berliini on meille kaikille entuudestaan hyvinkin tuttu kaupunki, joten kerrankin kaupungissa sai viettää aikaa ilman juoksemista turistikohteesta toiseen. Nautimme lähinnä toistemme seurasta ja yleisesti miljoona kaupungin mahtavasta tunnelmasta. Päivän kohokohdat olivat lähinnä onnistuneet ravintola valinnat. Keskiviikkoiltana suuntasin odottavin mielin Berliinin Tegel-lentokentälle, jonne saapui Ashish Itävallasta. Emme olleet nähneet toisiamme melkein kahteen kuukauteen. Vaikka kello olikin jo paljon, menimme kuitenkin vielä koko porukalla yhdessä illalliselle. Yövyimme Berliinissä noin 70 neliön aparthementissä, joka sijaitsi noin 200 metrin päässä Brandenburgin torista. Sijainti olisi näin ollen voinut olla huonompikin. hheheh. Vuosien kokemus on osoittanut, että aparthementin valinta on sekä kustannustehokas että mukavuudeltaan parempi vaihtoehto isolle porukalle kuin hotelli. Plussa puolia on keittiö, jossa voi rauhassa valmistaa aamiaisen sekä isot yleiset tilat, jossa on mukava istua iltaa yhdessä. Näin koko porukan ei tarvitse töröttää sängyn laidalla istuen. Seuraava päivä (to) olikin sitten perinteinen turistipäivä, sillä kaupunki oli Ashishille entuudestaan vieras. Osallistuimme Free walking Tourille (johon kaikki muut olivatkin jo entuudestaan osallistunut), mutta kertaus on opintojen äiti. Saksan ja Berliinin historia on jälleen uudestaan tuoreessa muistissani. Lisäksi katsastimme muut tärkeät ”must see” nähtävyydet. Päivä huipentui yhteiseen ilalliseen ravintolassa, jossa olimme 4,5 vuotta sitten viettämässä eri kokoonpanolla äitini 50 vuotis syntymäpäivää. Seuraava päivä valkeni viileänä ja haikeana. Vanhempani ja veljeni lähtivät aamusta takaisin Suomeen. Saatoimme heidät Ashishin kanssa bussipysäkille, jossa taisi muutama kyynelkin tulla vuodatettua. Vaikka minulla ei varsinaista koti-ikävää ole missään vaiheessa ollut, eivät jäähyväiset rakkaista ihmisistä pitkäksi aikaa silti ole ikinä mitenkään mukavia. Kyyneleet muuttuivat kuitenkin nopeasti nauruksi, kun suuntasimme Ashishin kanssa Madame Tussauds- vahakabinettiin moikkailemaan vähän julkisuuden henkilöitä. Tämän jälkeen suuntasimme junalla kohti Magdeburgia. Kotiin päästyäni huomasin, että olen todella kotiutunut tänne kaupunkiin hyvin, sillä heti oven avattua minulle iski tunne ”home sweet home”. Perjantai-iltana suuntasimme ystäväni Faridin järjestämiin juhliin, jossa Ashish tutustui oikeastaan kaikkiin läheisimpiin ystäviini. Ilta oli kaikilla mittareilla mitattuna oikein onnistunut. Lauantaina suuntasin 5. kerran 3 viikon sisällä Magdeburgin kaupunkikierrokselle (voitte vain kuvitella kuinka tylsää se on kaupungissa, jossa todellisuudessa ei oikeasti ole mitään katsottavaa). Illalla otimme osaa taiwanilaisten ja kiinalaisten järjestämään Dumplings- iltaan. Dumplingsit ovat siis kiinalaisten perinneruokaa, jota valmistimme porukalla. Ruoka oli hyvää ja seura vielä parempaa. Olen päivä päivältä tajunnut paremmin sen, kuinka vilpittömiä, avoimia ja iloisia monet aasialaiset ihmiset ovat. Vaikka itsellä olisi kuinka huono päivä, ei heidän seurassa voi yleensä tulla muuta kuin hyvälle tuulelle. Loppuillasta suuntasimme hieman uudistuneella kokoonpanolla campus-alueella olevaan ”räkälä/yökerho” Barackeen. Sunnuntaiaamuna pää oli hieman kipeä, mutta eikös tämä ole vain hauskan illan merkki. Ashish lähti iltapäivästä takaisin Berliiniin ja sieltä takaisin Wieniin. Jäähyväiset eivät olleet kovinkaan haikeat, sillä suuntasin itse jo muutaman päivän päästä itse Wieniin viettämään pääsiäistä. Mutta kirjoitan tästä ja Budapestin matkasta erillisen päivityksen (jopa tänään tai viimeistään huomenna).