sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Normaalia arkea...


Aikaisemmat kirjoitukseni ovat käsitelleet lähinnä tekemiäni matkoja, mutta tasapainon nimeksi kerrotaanpa seuraavaksi vähän, miltä normaali arki täällä Magdeburgissa tuntuu ja maistuu. Sitten viime päivityksen olen ehtinyt tekemään taas jo uusia matkoja; vierailin Lontoossa sekä Itämerellä sijaitsevalla Rügen saarella. Molemmat matkat olivat oikein onnistuneita. Lontoo oli kiteytetysti ”kerran elämässä nähtävä”, hirvittävän kallis mutta muuten kaikkinensa mukava miljoonakaupunki kohde. Rügen saari puolestaan vetosi minuun puhtaalla luonnolla sekä seesteisellä tunnelmalla. Moni saaressa olijoista oli itsekin lomalla (saari tunnetaan eritoten saksalaisten itsensä suosimana lomakohteena), eikä kenelläkään saarella ollut suoranaisesti kiire minnekään. Toisinaan huomaan nauttivani suunnattomasti paikoista, jossa aika näyttää hetkellisesti pysähtyneen. Seesteinen viikonloppu rauhallisessa paikassa silloin tällöin on paras tapa ladata akkuja. Toisin sanottuna matkakohteet olivat toistensa täydelliset vastakohdat, mutta vastakohdathan tyypillisesti täydentävät toisiaan. Lontoossa vierailin suomalaisen Elinan kanssa, kun taas saari retki oli IKUSin järjestämä retki, joten kanssamatkailijoita oli reilu 30 kymmenistä eri maista. Ainut matkamieltä himmentänyt tekijä oli Suomen tappiollinen lätkäfinaali peli. Mutta jätetään kaikesta huolimatta nämä matkat nyt taakse ja kerrotaan seuraavaksi mitä teen täällä silloin, kun en ole matkalla.
Lontoo oli kyllä kallista hintatasosta huolimatta näkemisen arvoinen paikka.

Rügenin luonto oli lamaannuttavan kaunista paikoitellen.


”Arki”, hmm. Moni varmasti miettii, elänkö arkea täällä ollenkaan, mutta vastaukseksi teille kaikille epäilijöille, ”Kyllä elän, mutta en varmasti samanlaista arkea kuin Suomessa”. Eroja Suomessa elämääni arkeen on varmasti monia, mainittakoon seuraavaksi merkittävimmät erot: 

1.       Opiskelu
Niin kuin jo ensimmäisessä blogi-päivityksessäni sanoin, en lähtenyt vaihtoon suoranaisesti opiskelemaan. Olen tehnyt tätä huvia kaikilla mittareilla mitattuna vähintäänkin riittävästi viimeisten vuosien aikana Suomessa, joten päätin olla ottamasta itse opiskelusta mitään stressiä täällä Saksassa. Vaihtostipendin saaminen edellyttää kuitenkin 20 op saamista, joten opiskelua tulee harjoittaa vaihdon aikana tästä syystä edes nimenvuoksi. Päätin kuitenkin valita kursseja hivenen enemmän, koska itselläni ei oikeastaan vieläkään ole kovinkaan hyvää käsitystä siitä, kuinka vaikeita täkäläiset tentit ovat, ja miten tiukkaa arvostelua tenteissä suositaan. Myös tenttiajat ovat huomattavasti Suomessa totuttua lyhempiä, aikaa tentin tekemiseen on vain 60 tai 120 minuuttia. Tämäkin oli syy siihen, miksi päätin valita varmuudeksi enemmän tentittäviä kursseja, sillä tentteihin vastaaminen kiireellä englannin kielellä arveluttaa minua hivenen. Näin ollen kursseiksi valikoitui:

A2 tason Saksa (opetusta 4 kertaa viikossa, 3 tavallista tuntia, 1 kielioppitunti, tentti 3. osainen) 10 op
Financial Account 7 op

Statistical Data Analysis 6 op

International Supplay Chain Management 6 op


Business Planning 6 op


Collective Decision-Making in Organizations 6op 

yhteensä 41 op (joten karkeasti puolet tenteistä on varaa reputtaa. hahah)

Elämä on tasapainottelua velvollisuuksien (opiskelun) ja matkustelun välillä. Välillä niitä hoidetaan yhtä aikaa lentokentällä.
Tentteihin ilmoittautuminen tuli tehdä toimistolla erilaisia papereita täyttäen jo toukokuussa, vaikka itse tentit ovat vasta heinäkuun kahdella ensimmäisellä viikolla. Tenttipäiviä ei myöskään saanut itse valita, sillä jokaista kurssia tentitään vain yhden kerran kesän aikana, joten valinnanvaraa ei liiaksi annettu. Tentteihin ilmoittautumista ei kokonaisuudessaan ollut tehty erityisen yksinkertaiseksi ja jouhevaksi, mutta toisaalta tämä asia ei tässä kaupungissa ollut edes uutinen. Yleisesti ottaen jokaisen asian hoitaminen tässä kaupungissa ja eritoten tässä yliopistossa vaatii oman ponnistuksensa, sillä byrokratian määrä saksalaisissa järjestelmissä on välillä hämmennyttävän suuri. Lisäksi asiointikielenä tulee järjestelmällisesti käyttää Saksaa, joka itsessäänkin hankaloittaa asioita huomattavasti. Ahhh.. osaa niin arvostaa taas suomalaisia ja Lutin järjestelmiä ja käytäntöjä enemmän!!!

Lappeenrannassa minut tunnetaan varmasti opiskelijana, joka kuluttaa takapuoltaan enemmän Sodexolla kahvilla kuin luentosaleissa istuen. Toisinsanottuna en ole koskaan ollut erityisen ahkera luennoilla kävijä, sillä yksinkertaisesti pidän luentoja epätehokkaana opiskelumuotona. Luennoilla käytävät asiat opiskelee itsenäisesti usein 2-3 kertaa nopeammin, jonka lisäksi tunnen itseni jo tähän ikään mennessä kohtalaisen hyvin. Älypuhelimien ihmeellisessä maailmassa, ”turhat” luennot menevät lähes poikkeuksetta minulla enemmän What up – ja Facebook- viestejä lähettäessä tai kaverin kanssa höpöttäessä. Suosin näin ollen lähinnä vain luentoja, joissa opetettava asia vaatii lukemisen sijasta oikeaa ymmärtämistä, toisinsanottuna laskuharjoituksia. Koska opintomenestykseni on ollut Lappeenrannassa vähintäänkin keskinkertaista, en koe että minulla on tarvetta vaihtaa opiskelumenetelmiäni. Tämän johdosta käyn aina sekä tilastotieteiden luennoilla sekä harjoituksissa. Saksan tunneilla käyn aina toki myös luonnollisesti, joskin tunneilla tulisi käydä läsnäolopakon takia joka tapauksessa, halusi sitä tai ei. Vierasta kieltä oppii kuitenkin oppitunneilla mielestäni tehokkaasti, joten näillä tunneilla kävisin läsnäolopakon puuttumisesta huolimatta. Muilla tunneilla käyn vaihtelevasti, oman fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Kaikkien kurssien luennoilla olen käynyt satunnaisen säännöllisesti, joten yleinen osallistumisaktiivisuus luennoille on ollut minulla huomattavasti korkeampi täällä kuin Lappeenrannassa. Liekkö minulla sitten turhan paljon vapaa-aikaa, jotta voin käyttää sitä vihdoin jo vähän epätehokkaammin. Lisäksi luennot ovat hyvä tapa sosialisoitua, eli toisinsanottuna höpöttää vieruskaverille kahvikuppi kädessä:)  hahaha.. Opetuksen taso on yleisesti melko samanlainen kuin Suomessa. Luennoitsijat, professorit, eivät ole pedagogiikan ammattilaisia, eikä niistä sellaisia varmasti koskaan tulekaan. Yliopisto-opiskelijalle sysätään melko paljon vastuuta itsenäisestä opiskelusta, mutta tätä pidän jo niin itsestään selvänä, että se tuskin on edes mainitsemisen arvoista. Ainut asia, mikä minua on yleisesti koulunkäynnissä täällä ärsyttänyt, on yleisen informaation huono saatavuus. Kaiken informaation saamisen eteen pitää nähdä mielestäni kohtuuttomasti vaivaa. Monet erilaiset tietoportaalit- ja järjestelmät, erilaiset tunnukset ja rekisteröitymiset, toimistot yms. ovat osoittautuneet itselleni ainakin monesti ylivoimaiseksi vastukseksi. 

Opiskelu on yleisesti siis aika rentoa tällä hetkellä minulle. Toisaalta minähän en tunnetusti ole koskaan osannut kävellä kultaisella keskitiellä, teen kaikkea aina tuhat lasissa tai en ollenkaan. Kun käänsin opiskelunappulan off-tilaan Lappeenrannasta lähdettyäni, on välillä tuntunut ylivoimaisen vaikealta selviytyä edes niistä vähistä tehtävistä mitä täällä pitäisi tehdä. Niin kuin olen aina sanonut: ”Kiire saa sinut toimimaan tehokkaasti, vähäinen työmäärä saa sinut laiskistumaan”. Pitää paikkaansa, jälleen kerran.

2.       Liikunnan määrä

Olen aina kuvaillut itseäni urheilullisena ihmisenä, joskin tätä on ollut vaikea uskotella edes itselleen viimeisten vuosien aikana. Epäinhimillinen opiskelutahti Lappeenrannassa sai minut kroonisesti väsyneeseen tilaan, jonka seurauksena liikunta katosi elämästäni muutamaksi vuodeksi lähes kokonaan. En erityisesti suunnitellut vaihtoon lähtiessä, että aloittaisin tämän kuuluisan ”uuden elämän”, mutta tämä tapahtui puolittain vahingossa. Koska minulla on täällä oikeasti paljon vapaa-aikaa, on minulla myös aikaa liikkua. Käyn yksityisellä salilla (koska salikortin hommaaminen yliopiston salille osoittautui äärettömän vaikeaksi) noin 4-6 kertaa viikossa, jonka lisäksi juoksen (tavoitteena juosta puolimaraton syyskuussa) 2-3 kertaa viikossa. Näiden lisäksi harrastan vaihtelevasti eri lajeja sen mukaan, mitä kukin kaveri milloinkin ehdottaa. Kutosali sijaitsee noin 10 minuutin ratikkamatkan päässä asunnoltani ja maksaa 20 euroa kuukaudessa. Pidän näitä euroja enemmän kuin hyvinä investointeina omaan hyvinvointiini.  Liikunnasta on tullut minulle pitkästä aikaa todella tärkeä osa elämääni, ja todella nautin tästä. Olen tästä enemmän kuin innoissani, sillä liikunta oli todella merkittää osa elämääni vielä esim. noin kymmenen vuotta sitten. Ihana nauttia siitä taas uudestaan lähes samalla tavalla. 

Jalka on jos nyt ei vielä kevyt, niin ainakin kevyempi kuin kuukausi sitten. Juoksemista on harjoiteltu.

Kaljan juonti käy toki luonnollisesti hyvästä liikunnasta myös silloin tällöin. Juhlimisen määrä ei pitkässä juoksussa ole kuitenkaan merkittävästi muuttunut Suomesta, vaikka ensimmäinen kuukausi tulikin lähinnä juhlittua, mutta pitemmällä aikavälillä tilanne on tasautunut normaalille tasolle. Vaikka liikuntaa nyt harrastankin, en halua juhlimista täydellisesti lopettaa, koska se on myös erittäin tärkeä osa sosiaalista elämää täällä, jota en missään nimessä halua missata.

3.       Matkustelu
Tästä en nyt kirjoita mitään pitkää pätkää, mutta mainittakoon asia. Matkailusta on oikeasti tullut osa arkea, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Mikäli en ole koko viikonloppua jossakin toisessa maassa, teen mielelläni päiväretken johonkin toiseen saksalaiseen kaupunkiin erilaisilla kaveriporukoilla. 5 henkilöä matkustaa viikonloppuisin 24 tunnin ajan 44 eurolla rajattomasti koko Saksan alueella. Tämän ei luonnollisesti kuulu nopeat junat, mutta kun seura on tarpeeksi hyvää voi matkaa taittaa mielellään vähän verkkaisemminkin. Tästä ei matkailu enää hirveästi halpene. Eilen esimerkiksi vierailin Bremenissä. Oli muutenkin erittäin kaunis vanhakaupunki, suosittelen kaikille!!

4.       Ruokailu
Ruoka on kehon polttoainetta, joten ruokaillakin pitää. Noh kaikki minut tuntevat tietävät, että suhtauduin hyvään ruokaan yleisesti suurella intohimolla. Saksalainen ja laajemmin Keski-Eurooppalainen ruoka on hyvää, mutta erittäin rasvaista ja siten hyvin epäterveellistä. Lisäksi olen tähän myös erittäin kyllästynyt. Tämän johdosta yritän tehdä kouluruokalassa terveellisiä valintoja, niissä määrin kun se mahdollista, jonka lisäksi valmistan iltaisin illallisen itse. Hauskaa, miten nyt kun uunia ei ole käytössä kaipaa sitä mukamas joka päivä, vaikka normaalisti teen ruokaa uunissa aivan liian harvoin. Yllättäen taas haluaa jotakin sellaista, mitä sillä hetkellä ei voi saada. Koska omat kaverini ovat ympäri Eurooppaa ja maailmaa, on meillä myös ollut tapana järjestää tietynlaisia ”maa iltoja”, jolloin yhdessä valmistamme, jonkun kotimaan ruokaa. Suomi iltaa siis odotellessa!!! Ruokailu on iso osa sosiaalista elämää täällä. Hassua miten tärkeä asia illallinen, on monessa eri kulttuurissa. Siitä puhutaan päivittäisessä puheessa paljon. Illallisen tekeminen yhdessä kavereiden kanssa on kiva tapa viettää aikaa muiden kanssa. Ruoka edustaa täällä paljon muutakin kuin pelkkää polttoainetta keholle!

Japanilainen ilta!!!

Muuten arkeni kuluu milloin mitenkin. Välillä vietän aikaa vain yksin omassa huoneessani internetissä surffailen, skypessä puhuen, kirjoja lukien, tv-sarjoja katsoen (huom. minulla on myös oikea televisio, mistä on hauska kattoa välillä dupattuja jenkkisarjoja saksaksi) tai muuten vain jotain enemmän tai vähemmän kehittävää tehden. Toisinaan aika kuluu kavereiden kanssa erilaisia aktiviteetteja tehden. Suhde yksin vietetyn ja kavereiden kanssa vietetyn ajan kanssa on pysynyt varmasti melko samana. Olen ihminen joka nauttii toisten ihmisten seurasta, mutta ollakseen sosiaalinen pitää saada minusta olla myös epäsosiaalinen. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan myös omaa aikaa. 

Sään salliessa Piknik- on kiva tapa viettää aikaa kavereiden kanssa.
Arjen pieniä suuria nautintoja!!!

Tässä oli pieni kurkistus minun elämään täällä. Eipä se sen kummallista ole. Ruokakaupasta pitää juustot ja vessapaperit ostaa täälläkin, ne eivät yksin kotiin kävele. Hyvä puoli toki on siinä, että monet asiat ovat noin 20-30 prosenttia Suomen hintoja halvempia. 

Arkisin terveisin, 
Oona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti