Aikaisemmat kirjoitukseni ovat käsitelleet lähinnä tekemiäni
matkoja, mutta tasapainon nimeksi kerrotaanpa seuraavaksi vähän, miltä
normaali arki täällä Magdeburgissa tuntuu ja maistuu. Sitten viime päivityksen
olen ehtinyt tekemään taas jo uusia matkoja; vierailin Lontoossa sekä
Itämerellä sijaitsevalla Rügen saarella. Molemmat matkat olivat oikein onnistuneita.
Lontoo oli kiteytetysti ”kerran elämässä nähtävä”, hirvittävän kallis mutta
muuten kaikkinensa mukava miljoonakaupunki kohde. Rügen saari puolestaan vetosi minuun
puhtaalla luonnolla sekä seesteisellä tunnelmalla. Moni saaressa olijoista oli itsekin
lomalla (saari tunnetaan eritoten saksalaisten itsensä suosimana lomakohteena),
eikä kenelläkään saarella ollut suoranaisesti kiire minnekään. Toisinaan
huomaan nauttivani suunnattomasti paikoista, jossa aika näyttää hetkellisesti
pysähtyneen. Seesteinen viikonloppu rauhallisessa paikassa silloin tällöin on
paras tapa ladata akkuja. Toisin sanottuna matkakohteet olivat toistensa
täydelliset vastakohdat, mutta vastakohdathan tyypillisesti täydentävät
toisiaan. Lontoossa vierailin suomalaisen Elinan kanssa, kun taas saari retki
oli IKUSin järjestämä retki, joten kanssamatkailijoita oli reilu 30 kymmenistä
eri maista. Ainut matkamieltä himmentänyt tekijä oli Suomen tappiollinen lätkäfinaali peli. Mutta jätetään kaikesta huolimatta nämä matkat nyt taakse ja kerrotaan
seuraavaksi mitä teen täällä silloin, kun en ole matkalla.
Lontoo oli kyllä kallista hintatasosta huolimatta näkemisen arvoinen paikka. |
Rügenin luonto oli lamaannuttavan kaunista paikoitellen. |
”Arki”, hmm. Moni varmasti miettii, elänkö arkea täällä
ollenkaan, mutta vastaukseksi teille kaikille epäilijöille, ”Kyllä elän, mutta
en varmasti samanlaista arkea kuin Suomessa”. Eroja Suomessa elämääni arkeen on
varmasti monia, mainittakoon seuraavaksi merkittävimmät erot:
1.
Opiskelu
Niin kuin jo ensimmäisessä blogi-päivityksessäni sanoin, en
lähtenyt vaihtoon suoranaisesti opiskelemaan. Olen tehnyt tätä huvia kaikilla
mittareilla mitattuna vähintäänkin riittävästi viimeisten vuosien aikana
Suomessa, joten päätin olla ottamasta itse opiskelusta mitään stressiä täällä
Saksassa. Vaihtostipendin saaminen edellyttää kuitenkin 20 op saamista, joten
opiskelua tulee harjoittaa vaihdon aikana tästä syystä edes nimenvuoksi. Päätin
kuitenkin valita kursseja hivenen enemmän, koska itselläni ei oikeastaan
vieläkään ole kovinkaan hyvää käsitystä siitä, kuinka vaikeita täkäläiset
tentit ovat, ja miten tiukkaa arvostelua tenteissä suositaan. Myös tenttiajat
ovat huomattavasti Suomessa totuttua lyhempiä, aikaa tentin tekemiseen on vain
60 tai 120 minuuttia. Tämäkin oli syy siihen, miksi päätin valita varmuudeksi
enemmän tentittäviä kursseja, sillä tentteihin vastaaminen kiireellä englannin
kielellä arveluttaa minua hivenen. Näin ollen kursseiksi valikoitui:
A2 tason Saksa (opetusta 4 kertaa viikossa, 3 tavallista
tuntia, 1 kielioppitunti, tentti 3. osainen) 10 op
Financial Account 7 op
Statistical Data Analysis 6 op
International Supplay Chain Management 6 op
Business Planning 6 op
Collective Decision-Making in Organizations 6op
yhteensä 41 op (joten karkeasti puolet tenteistä on varaa reputtaa.
hahah)
Elämä on tasapainottelua velvollisuuksien (opiskelun) ja matkustelun välillä. Välillä niitä hoidetaan yhtä aikaa lentokentällä. |
Tentteihin ilmoittautuminen tuli tehdä toimistolla erilaisia papereita
täyttäen jo toukokuussa, vaikka itse tentit ovat vasta heinäkuun kahdella
ensimmäisellä viikolla. Tenttipäiviä ei myöskään saanut itse valita, sillä
jokaista kurssia tentitään vain yhden kerran kesän aikana, joten valinnanvaraa
ei liiaksi annettu. Tentteihin ilmoittautumista ei kokonaisuudessaan ollut
tehty erityisen yksinkertaiseksi ja jouhevaksi, mutta toisaalta tämä asia ei
tässä kaupungissa ollut edes uutinen. Yleisesti ottaen jokaisen asian
hoitaminen tässä kaupungissa ja eritoten tässä yliopistossa vaatii oman
ponnistuksensa, sillä byrokratian määrä saksalaisissa järjestelmissä on välillä
hämmennyttävän suuri. Lisäksi asiointikielenä tulee järjestelmällisesti käyttää
Saksaa, joka itsessäänkin hankaloittaa asioita huomattavasti. Ahhh.. osaa niin
arvostaa taas suomalaisia ja Lutin järjestelmiä ja käytäntöjä enemmän!!!
Lappeenrannassa minut tunnetaan varmasti opiskelijana, joka kuluttaa
takapuoltaan enemmän Sodexolla kahvilla kuin luentosaleissa istuen.
Toisinsanottuna en ole koskaan ollut erityisen ahkera luennoilla kävijä, sillä
yksinkertaisesti pidän luentoja epätehokkaana opiskelumuotona. Luennoilla
käytävät asiat opiskelee itsenäisesti usein 2-3 kertaa nopeammin, jonka lisäksi
tunnen itseni jo tähän ikään mennessä kohtalaisen hyvin. Älypuhelimien
ihmeellisessä maailmassa, ”turhat” luennot menevät lähes poikkeuksetta minulla
enemmän What up – ja Facebook- viestejä lähettäessä tai kaverin kanssa
höpöttäessä. Suosin näin ollen lähinnä vain luentoja, joissa opetettava asia
vaatii lukemisen sijasta oikeaa ymmärtämistä, toisinsanottuna
laskuharjoituksia. Koska opintomenestykseni on ollut Lappeenrannassa vähintäänkin
keskinkertaista, en koe että minulla on tarvetta vaihtaa opiskelumenetelmiäni.
Tämän johdosta käyn aina sekä tilastotieteiden luennoilla sekä harjoituksissa.
Saksan tunneilla käyn aina toki myös luonnollisesti, joskin tunneilla tulisi
käydä läsnäolopakon takia joka tapauksessa, halusi sitä tai ei. Vierasta kieltä
oppii kuitenkin oppitunneilla mielestäni tehokkaasti, joten näillä tunneilla
kävisin läsnäolopakon puuttumisesta huolimatta. Muilla tunneilla käyn
vaihtelevasti, oman fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Kaikkien kurssien
luennoilla olen käynyt satunnaisen säännöllisesti, joten yleinen
osallistumisaktiivisuus luennoille on ollut minulla huomattavasti korkeampi
täällä kuin Lappeenrannassa. Liekkö minulla sitten turhan paljon vapaa-aikaa,
jotta voin käyttää sitä vihdoin jo vähän epätehokkaammin. Lisäksi luennot ovat
hyvä tapa sosialisoitua, eli toisinsanottuna höpöttää vieruskaverille
kahvikuppi kädessä:)
hahaha.. Opetuksen taso on yleisesti melko samanlainen kuin Suomessa.
Luennoitsijat, professorit, eivät ole pedagogiikan ammattilaisia, eikä niistä
sellaisia varmasti koskaan tulekaan. Yliopisto-opiskelijalle sysätään melko
paljon vastuuta itsenäisestä opiskelusta, mutta tätä pidän jo niin itsestään
selvänä, että se tuskin on edes mainitsemisen arvoista. Ainut asia, mikä minua on
yleisesti koulunkäynnissä täällä ärsyttänyt, on yleisen informaation huono
saatavuus. Kaiken informaation saamisen eteen pitää nähdä mielestäni
kohtuuttomasti vaivaa. Monet erilaiset tietoportaalit- ja järjestelmät, erilaiset tunnukset ja
rekisteröitymiset, toimistot yms. ovat osoittautuneet itselleni ainakin monesti
ylivoimaiseksi vastukseksi.
Opiskelu on yleisesti siis aika rentoa tällä hetkellä minulle.
Toisaalta minähän en tunnetusti ole koskaan osannut kävellä kultaisella
keskitiellä, teen kaikkea aina tuhat lasissa tai en ollenkaan. Kun käänsin
opiskelunappulan off-tilaan Lappeenrannasta lähdettyäni, on välillä tuntunut
ylivoimaisen vaikealta selviytyä edes niistä vähistä tehtävistä mitä täällä
pitäisi tehdä. Niin kuin olen aina sanonut: ”Kiire saa sinut toimimaan
tehokkaasti, vähäinen työmäärä saa sinut laiskistumaan”. Pitää paikkaansa,
jälleen kerran.
2.
Liikunnan
määrä
Olen aina kuvaillut itseäni urheilullisena ihmisenä, joskin
tätä on ollut vaikea uskotella edes itselleen viimeisten vuosien aikana.
Epäinhimillinen opiskelutahti Lappeenrannassa sai minut kroonisesti väsyneeseen
tilaan, jonka seurauksena liikunta katosi elämästäni muutamaksi vuodeksi lähes
kokonaan. En erityisesti suunnitellut vaihtoon lähtiessä, että aloittaisin tämän
kuuluisan ”uuden elämän”, mutta tämä tapahtui puolittain vahingossa. Koska
minulla on täällä oikeasti paljon vapaa-aikaa, on minulla myös aikaa liikkua.
Käyn yksityisellä salilla (koska salikortin hommaaminen yliopiston salille
osoittautui äärettömän vaikeaksi) noin 4-6 kertaa viikossa, jonka lisäksi
juoksen (tavoitteena juosta puolimaraton syyskuussa) 2-3 kertaa viikossa.
Näiden lisäksi harrastan vaihtelevasti eri lajeja sen mukaan, mitä kukin
kaveri milloinkin ehdottaa. Kutosali sijaitsee noin 10 minuutin ratikkamatkan päässä asunnoltani ja maksaa 20 euroa kuukaudessa. Pidän näitä euroja enemmän kuin hyvinä investointeina omaan hyvinvointiini. Liikunnasta on tullut minulle pitkästä aikaa
todella tärkeä osa elämääni, ja todella nautin tästä. Olen tästä enemmän kuin
innoissani, sillä liikunta oli todella merkittää osa elämääni vielä esim. noin kymmenen vuotta sitten. Ihana nauttia siitä taas uudestaan lähes samalla tavalla.
Jalka on jos nyt ei vielä kevyt, niin ainakin kevyempi kuin kuukausi sitten. Juoksemista on harjoiteltu. |
Kaljan juonti käy toki luonnollisesti hyvästä liikunnasta myös silloin tällöin. Juhlimisen määrä ei pitkässä juoksussa ole kuitenkaan merkittävästi muuttunut Suomesta,
vaikka ensimmäinen kuukausi tulikin lähinnä juhlittua, mutta pitemmällä
aikavälillä tilanne on tasautunut normaalille tasolle. Vaikka liikuntaa nyt
harrastankin, en halua juhlimista täydellisesti lopettaa, koska se on myös
erittäin tärkeä osa sosiaalista elämää täällä, jota en missään nimessä halua missata.
3. Matkustelu
Tästä en nyt kirjoita mitään pitkää pätkää, mutta
mainittakoon asia. Matkailusta on oikeasti tullut osa arkea, niin oudolta kuin
se kuulostaakin. Mikäli en ole koko viikonloppua jossakin toisessa maassa, teen
mielelläni päiväretken johonkin toiseen saksalaiseen kaupunkiin erilaisilla
kaveriporukoilla. 5 henkilöä matkustaa viikonloppuisin 24 tunnin ajan 44
eurolla rajattomasti koko Saksan alueella. Tämän ei luonnollisesti kuulu nopeat junat, mutta kun seura on tarpeeksi hyvää voi matkaa taittaa mielellään vähän verkkaisemminkin. Tästä ei matkailu enää hirveästi
halpene.
Eilen esimerkiksi vierailin Bremenissä. Oli muutenkin erittäin kaunis
vanhakaupunki, suosittelen kaikille!!
4. Ruokailu
Ruoka on kehon polttoainetta, joten ruokaillakin pitää. Noh
kaikki minut tuntevat tietävät, että suhtauduin hyvään ruokaan yleisesti
suurella intohimolla. Saksalainen ja laajemmin Keski-Eurooppalainen ruoka on hyvää,
mutta erittäin rasvaista ja siten hyvin epäterveellistä. Lisäksi olen tähän myös
erittäin kyllästynyt. Tämän johdosta yritän tehdä kouluruokalassa
terveellisiä valintoja, niissä määrin kun se mahdollista, jonka lisäksi
valmistan iltaisin illallisen itse. Hauskaa, miten nyt kun uunia ei ole
käytössä kaipaa sitä mukamas joka päivä, vaikka normaalisti teen ruokaa uunissa
aivan liian harvoin. Yllättäen taas haluaa jotakin sellaista, mitä sillä
hetkellä ei voi saada. Koska omat kaverini ovat ympäri Eurooppaa ja maailmaa,
on meillä myös ollut tapana järjestää tietynlaisia ”maa iltoja”, jolloin
yhdessä valmistamme, jonkun kotimaan ruokaa. Suomi iltaa siis
odotellessa!!! Ruokailu on iso osa sosiaalista elämää täällä. Hassua miten
tärkeä asia illallinen, on monessa eri kulttuurissa. Siitä puhutaan
päivittäisessä puheessa paljon. Illallisen tekeminen yhdessä kavereiden kanssa
on kiva tapa viettää aikaa muiden kanssa. Ruoka edustaa täällä paljon muutakin kuin
pelkkää polttoainetta keholle!
Japanilainen ilta!!! |
Muuten arkeni kuluu milloin mitenkin. Välillä vietän aikaa
vain yksin omassa huoneessani internetissä surffailen, skypessä puhuen, kirjoja
lukien, tv-sarjoja katsoen (huom. minulla on myös oikea televisio, mistä on
hauska kattoa välillä dupattuja jenkkisarjoja saksaksi) tai muuten vain jotain
enemmän tai vähemmän kehittävää tehden. Toisinaan aika kuluu kavereiden kanssa
erilaisia aktiviteetteja tehden. Suhde yksin vietetyn ja kavereiden kanssa
vietetyn ajan kanssa on pysynyt varmasti melko samana. Olen ihminen joka
nauttii toisten ihmisten seurasta, mutta ollakseen sosiaalinen pitää saada
minusta olla myös epäsosiaalinen. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän
olen oppinut arvostamaan myös omaa aikaa.
Sään salliessa Piknik- on kiva tapa viettää aikaa kavereiden kanssa. |
Arjen pieniä suuria nautintoja!!! |
Tässä oli pieni kurkistus minun elämään täällä. Eipä se sen
kummallista ole. Ruokakaupasta pitää juustot ja vessapaperit ostaa täälläkin,
ne eivät yksin kotiin kävele. Hyvä puoli toki on siinä, että monet asiat ovat
noin 20-30 prosenttia Suomen hintoja halvempia.
Arkisin terveisin,
Oona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti