Pääsiäisviikon breikki Wienissä ja Budapestissä

Pääsiäisviikolla oli minun vuoroni ottaa ensimmäistä (mutta ei todellakaan viimeistä kertaa) kertaa lentokoneen siivet alle tämän vaihtojakson aikana. Pääsiäisviikon keskiviikkona suuntana oli ensin Berliinin Tegel lentokenttä, josta matka jatkui jouhevasti iltalennolla Wieniin. Lentomatka sai minut todella tajuamaan, miten lyhyitä etäisyydet täällä Keski-Euroopassa todellisuudessa ovat. Lentokoneen pyörien noustessa ilmaan ehti juuri ja juuri huokaista helpotuksesta (vaikka en nyt todellisuudessa lentämistä pelkääkään), kun koneen pyörät jo laskeutuivat sulavasti Wieniin hämärtyneen lentokentän kiitoradalle. Lyhyet etäisyydet ja halvat matkustuskustannukset ovat saaneet minut viime viikkojen aikana jopa hysteeriseen tilaan. Huomaan selaavani uusia lento-/bussi-/junalippuja lähes päivittäin. Voisin matkustaa vaikka joka viikko, mutta matkaseuralaisten saaminen ja läsnäolopakko saksan tunneilla rajoittavat pahinta innostustani varmasti lompakon kannalta sopivan verran. Mutta palataanpa alkuperäiseen aiheeseen, eli pääsiäisviikkoon. Wieniin päästessäni Ashish oli minua vastassa lentokentällä. Tiesin etukäteen, että hän ei todellisuudessa asu aivan Wienissä, mutta paikka, jossa hän todellisuudessa asuu (metropolialueen kupeeseen syntynyt ”uusikaupunki”) oli kyllä todellisuudessa kauempana (tai tarkemmin sanottuna huonompien yhteyksien päässä) mitä olisin ikinä halunnut uskoa. Opiskelija-asuntolan sijaitessa vielä kyseisen kaupungin tehdasalueen laitamilla, oli minulla melkein samanlainen fiilis, kun kävellessäni kotikaupunkini Salon Meriniitty tehdasalueella. hahaha. Mainitsemisen arvoista on varmaan kuitenkin se, että hän työskentelee yrityksessä, joka on asuntolasta noin 300 metrin päässä, että sikäli paikka varmaan voisi hänen puolestaan olla huonompikin. Noh alkushokista toivuttuani ymmärsin kuitenkin sen, että meillä oli vakaa tarkoitus mennä seuraavana päivänä tutustumaan ihan oikeaan Wieniin.

Torstai valkeni koleana, mutta lähdimme kuitenkin reippaina turisteina (tai minä taisin olla se ainoa turisti) rautatiepysäkille ja suuntasimme kohti Wieniä. Nähtävyyksistä eniten mainitsemisen arvoinen oli ehdottomasti Schonbrunnin palatsi ja puistoalue. Paikka oli häikäisevän kaunis ja niin iso, että siellä olisi viettänyt kevyesti yhden kokonaisen päivän. Mutta koska meillä ei ollut aikaa olla Wienissä kuin yksi kokonainen päivä, piti meidän pyrkiä priorisoimaan asioita ja suuntasimme myös muille nähtävyyksille. Wien oli kokonaisuudessaan minusta ehdottomasti näkemisen arvoinen, joskaan kaupunki ei eroa minusta merkittävästi mistään muusta keskieurooppalaisesta pääkaupungista. Itselläni jäi kuitenkin hivenen sellainen fiilis, että itävaltalainen kulttuuri ja ihmiset on hivenen hienostuneempaa/hienostuneempia kuin Saksassa. Kohtalaisen arvokkaalla Sacherkakkupalalla hienostuneessa paikallisessa Mortzart kahvilassa ei varmasti ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa. Päivä kului nopeasti ja iltapäivästä suuntasimme jo vastan Ashishin kaveria Desaa, jonka kanssa olimme luvanneet viettää illan. Ilta kului Irlantilaisessa ja Australialaisessa pubissa jutellen ja syöden. Taisi illan aikana muutama ohrapirtelökin mennä kurkusta alas. Desa on kotoisin Bosniasta ja Ashish tuntee hänet jo viime vuoden kesältä, jolloin he olivat olleet myös yhtä aikaa Wienissä töissä. Desa on ehdottomasti sellainen ihminen, jonka kanssa voisin hyvin kuvitella ystävystyneeni myös Suomessa; harmi sikäli, että meidän yhteinen taival jäi nyt yhteen iltaan. Mutta mikäli ikinä liikun Bosniassa päin, lupaan mennä moikkaamaan tätä tyttöä:) Suuntasimme noin puolen yön paikkeilla muutamalla lähijunalla, metrolla ja taksilla takaisin Ashishin asunnolle (siis sinne jumalan selän taakse). Kotiin päästyamme nopea pakkaus ja äkkiä unta palloon, sillä herätys oli jo 4 tunnin päästä, sillä seuraavana etappina oli bussimatka Unkarin Budapestiin. Edelleen muistutan, että seuraavana aamuna meidän piti taas matkustaa sieltä jumalan selän takaa takaisin Wieniin. 

Schloss Belvedere

Häikäisevän kaunis Schonbrunnin Palatsi ja puistoalue

Wienistä ei saa kuulemma poistua, ennen kun on syönyt tätä herkkua. Hyvää kyllä olikin...

Budapestin tunnetuin silta "Chain Bridge" Sillan alla kulkeva Tonava joki jakoi aikanaan kaupungin kahteen osaan, Budaan ja Pestiin, joskin kaupungit ovat myöhemmin yhdistyneet.

Näkymiä Budan puolelta Pestin puolelle

Unkarin parlamenttitalo

Unkarilainen ruoka vei ainakin minulta kielen mennessään. Gulassikeitto on aina ollut minun yksi lempi unkarilaisista ruuistani, eikä se tuottanut pettymystä tälläkään kertaa.

Myös Budapestissä on muistomerkki juutalaisten muistolle. Kengät symbooloivat sitä, miten juutalaiset joutuivat jättämään kengät ennen kun heidät ammuttiin Tonava jokeen. 

Bussimatkasta Wienistä Budapestiin minulla ei juuri ole muistikuvia, sillä nukuin oikeastaan koko matkan. Muutaman kerran muistan havahtuneeni bussikuskin erittäin äkkinäisiin jarrutuksiin ja kaistalta vaihtoihin, mutta perille päästiin ja vielä kaiken lisäksi elävänä. Ostimme päiväliput joukkoliikenteeseen ja lähdimme mahtavalla suuntavaistolla ja kartalla kohti hotelliamme. Hotellin lähellä oleva metroasema löytyikin ilman ongelmia, mutta itse hotellin löytyminen aiheutti ennennäkemättömiä ongelmia. Tässä kohtaa tulee mieleen sanonta ”Liian lähellä nähdäkseen”, sillä hotelli sijaitsi oikeasti noin 60 m päästä metroasemasta täysin silmiemme edessä. Mutta koska tykkäämme turhaa kantaa laukkujamme läkähdysmäisessä kuumuudessa, kokeilimme ensin lähteä kävelemään vasemmalla ja sitten oikealle ja olisimmeko sitten vielä kerran palanneet etsimään hotellia vasemmalta. Lopulta meillä molemmilla taisi mennä hermo niin etsimiseen kuin toisiimme, joten Ashish päätti soittaa hotellille. Kun tajusimme, missä hotelli oli alkujaankin sijainnut, en tiennyt olisiko minun pitänyt enemmän itkeä vai nauraa. Hotellimme oli BestWest Hotel Bupapest (4 tähde hotelli), johon olimme kaikkinensa erittäin tyytyväisiä. Hotelli ei tähtiluokittelusta huolimatta ollut edes mitenkään erityisen kallis. Mainittakoon vielä samaan hengenvetoon, että yrittäessämme löytää hotellia olin jo kerran valmis turvautumaan taksiin, joka olisi ollut valmis viemään meidät hotellille 20 eurolla (huom. taksi seisoi sillä hetkellä 50 m päässä hotellistamme ja rahan arvo Unkarissa on merkittävästi erilainen kuin esim. Suomessa. 20 e Unkarissa on oikeasti suuri summa). Tämän jälkeen tajusimme, että takseihin ei siinä kaupungissa ainakaan pystynyt luottamaan. Illallisen söimme Lappeenrantalaisen kaverini Juulian ja hänen 2 vaihtarikaverin kanssa. Maailma on todellakin pieni paikka, sillä Juulia ei suinkaan ole vaihdossa Budapestissä vaan Wienissä ja hekin olivat vain tulleet viettämään pääsiäistä naapurimaahan.

Lauantai kului taas turistina ollessa. Budapest on ehdottomasti matkustamisen arvoinen kaupunki!! Minulla ei ollut kaupunkia kohtaan mitään odotuksia, mutta voin melkein sanoa rakastuneeni kaupunkiin ensisilmäyksellä. Kaupunki on unelma turistikohde, sillä se yhdistää kauniit maisemat, halvan hintatason ja jumalaisen ruuan. Lisäksi julkinen liikenne toimii kaupungissa hyvin, joskin lähes kaikki paikat ovat myös kävelyetäisyyden päässä toisistaan. Osallistuimme lauantaina Free walking tourille, joka oli kaikkinensa oikein onnistunut. Konsepti oli identtinen edellisellä viikolla Berliinissä tehdyn Free walking tourin kanssa. Tuliaisiksi isälle ostin Unkarista paprika maustetta. Lauantai kului hienoa kaupunkia ihastellessa. Illallisvalinta oli myös napakymppi. Valitsimme yhteisen ateriatarjottimen, johon saimme vapaasti valita erilaisia perinteisiä unkarilaisia ruokia. nam. Sunnuntaina suuntasimme takaisin Wieniin ja sieltä vaelsimme taas Ashishin luo.

Maanantaina nukuimme erittäin pitkään (tai tarkennetaan ehkä hivenen, minä nukuin ja Ashish kokkasi sillä välin minulle jo lounasta). Söimme ja suuntasimme katsomaan hänen työpaikkaa ja lähimaisemia. Vaikka nyt olenkin moneen kertaan ehtinyt heittää vitsiä hänen asuinpaikasta, lievennetään asiaa hivenen. Paikka on siis Wien neue Stadt (noin 60 km päästä Wienin keskustasta). Tällä kaupungilla on todellisuudessa ihan omakin keskusta, vaikkakin tämä on noin 4-5 km päässä tehdasalueesta, jossa Ashish asuu. Eli ei paikka todellisuudessa ole ihan yhtä paha, kun ehkä sitä kuvasin aluksi:) Ainiin, unohdinkin mainita, että näimme vielä sunnuntai-iltana samassa asuntolassa asuvaa tamperelaista. Leo on Tampereen teknillisestä yliopistosta valmistunut diplomi-insinööri, joka suorittaa tohtoriopintoja nykyään Wien Neue Stadtissa. He ovat ymmärtääkseni olleet Ashishin kanssa tekemisissä jonkin verrankin, Suomi kun on heillä molemmilla yhdistävä tekijä, vaikka englanniksi kommonikoivatkin. Maanantai iltapäivästä suuntasimme Wienin lentokentälle, jonne Ashish minut herrasmiehenä saattoi. Lento takaisin Berliiniin ja juna Magdeburgiin. Pääsiäisviikko ja loma oli takana ja minä auttomattoman väsyneenä puoli yksi asunnollani. Seuraavana aamuna aikaisin ylös ja noin viikon rästi Saksan läksyjen pariin.

Seuraava päivitys tulee sitten normaalista arjesta. Kerrotaan vaikka vähän koulusta ja opiskelusta yms. Kuulitte oikein, minulla on myös arkea ja käyn myös koulua.